Josko se onni joskus potkisi

Ei ollut Toscan pentujen aika vielä. Muuta en osaa sanoa nyt kun ultraäänessä ei näkynyt mitään tuliaisia alkuvuoden Imatran matkalta. Kaikki sujui astutuksessa ihan hyvin ja astutuspäivä oli arvioitu oikeaksi progesteronitestin perusteella. Eläinlääkärin arvion mukaan astutusajankohta oli ehkä sittenkin liian aikainen. Jälkiviisaasti voi sanoa, että olisi pitänyt varmaan testata progesteroniarvo vielä ennen kuin Tosca astutettiin. Tai astuttaa uudelleen vielä ylihuomenna. Mutta kun uros oli tuotu Suomeen vain yhtä astutusta varten. Ja kun uros asuu toisessa maassa. Ja kun jo kaikkea tätä järjesteltiin viiden ihmisen ketjussa läpi uuden vuoden viikonlopun. Ja kun astutuksesta piti päättää jo edellisenä päivänä, että ehdimme kaikki ajaa sovittuun aikaan Imatralle. Sinne kuuluisalle S-marketin parkkipaikalle keskelle pakkasta.

Jotenkin tuntuu siltä, että lehmätkin ne lentää ennen kuin tämä epäonni kasvattamisessa loppuu.

Koettelemusten vuosi 2011

Vuoden 2011 suurin satsaus ja voimainponnistus oli Alman keinosiemennys. Tarkoitus oli saada jatkoa omalle kasvatustyölle tästä 4.4. syntyneestä urospennusta. Aarre kasvoikin isoksi, komeaksi ja mukavaksi lammaskoirapojaksi. Mutta pari pikkujuttua meni pieleen. Purenta on ainakin toistaiseksi yläpurenta ja toinen kives on laskeutumatta. Mutta näillä mennään, koska asialle ei voi mitään. Älykäs kaveri Aarre on sillä poika osaa avata ovet. Saman taidon hallitsee tosin Toscakin Alman ensimmäisestä pentueesta.

Tein päätöksen, että Aarre vaihtaa vielä omistajaa ja nyt Aarre on Helene Toivosen koira. Aarre majailee meillä yhä viikottain eli kovin dramaattinen tämä ero ei ollut.