Bobi The hattutempun tekijä

Enpä olisi uskonut viime helmikuussa Bobia meille Parkanosta kuuden vuoden jälkeen takaisin kotiin noutaessani, että samaisesta koirasta tulee vielä saman vuoden aikana Suomen muotovalio. Mutta niin vain kävi messukeskuksen Voittajanäyttelyssä 2007 ja olemme siitä kaikki erittäin iloisia. Ensimmäisen kerran tilasin kotiin oikein kunniakirjan valiotittelistä.

Pian 7-vuotiasta Bobia voi mielestäni aiheesta tituleerata tuhkimokoiraksi, sillä ikäviä sattumia oli takana useita kun ensin Bobi menetti isäntänsä pari vuotta sitten ja helmikuussa myös emäntä sairastui niin että Bobin eläminen silloisessa kodissa kävi mahdottomaksi. Sopivan uuden kodinkin löytäminen tuntui keväällä 2007 välillä mahdottomalta, mutta sekin asia ratkesi ja nyt Bobi elää täyttä elämää Keravalla.

Tätä poikaa vain ei pystynyt enää päästämään kokonaan kadoksiin eli jatkamme vielä vuonna 2008 muutamalla näyttelyvisiitillä ja tarkoitus on käyttää Bobia myös jalostukseen muutaman kerran.

Bobi oli pentueen reppana ja olin tilata eläinlääkäriltä lopetusajan jo muutaman päivän kuluttua syntymästä, joka tapahtui sekin keisarileikkauksella. Kun Miinalta alkoi herua maitoa oikein kunnolla ja muut pennut söivät hyvällä ruokahalulla, veti Bobi maidon jotenkin väärään kurkkuun ja joutui lopettamaan imemisen aina kesken. Sen seurauksena paino ei lähtenyt nousuun vaan meni jopa alaspäin kun muut sisarukset kasvoivat ja pyöristyivät. Eläinlääkärissä ei löytynyt mitään kitalakihalkiota tai muuta selittävää syytä imemisen epäonnistumiselle eli päätimme odotella ja katsoa miten Bobille käy kun siirrytään kiinteään ruokaan. Itse olin kerran jo käsi puhelimen luurilla tilaamassa lopetusaikaa, mutta Kaikka sai houkuteltua minut odottamaan muutaman viikon eteenpäin. Kun kiinteä ruokinta sitten alkoi sai Bobikin vatsansa täyteen ilman kommelluksia.

Löysin kesällä Bobista tehdyn kauppakirjan vuodelta 2001 ja eläinlääkärin todistuksen, missä ei löytynyt Bobille kumpaakaan kivestä. Bobi oli muutoinkin kaikin tavoin sisaruksiaan jäljessä kehityksessä, koska ensimmäiset kolme viikkoa maidon kanssa olivat ravinnonsaannin kannalta hieman ongelmallisia. Mutta sopiva koti Bobille löytyi ja siellä kiveksillä tms. ei ollut uusille omistajille merkitystä kotikoiraa kun haettiin.

Käytin Bobin lonkka- ja kyynärpääkuvissa nyt 6-vuotiaana ja poika osoittautui terveeksi. Toisessa silmässä on sumentunut kohta ja vielä ennen silmätarkastusta pelkäsin pahinta näön osalta. Mutta eläinlääkäri kertoi tämän sumentuman olevan traumaperäinen eli Bobi on ehkä saanut joskus lumipallosta silmään tms.

Muistan varmasti aina, miten Tuukka 5-vuotta talutti Bobia kävelyllä heti seuraavana pakkaspäivänä meille tulonsa jälkeen. Sopeutuminen kahden nartun laumaan ja kolmen lapsen perheeseen kävi Bobilta mutkattomasti, vaikka siihen asti Bobi oli elellyt perheen ainoana koirana ilman lasten alituista melua ja mekastusta. Myös muut urokset ovat saaneet kyläillä meillä rauhassa; kesällä sekä Bobi että Nalle olivat samaan aikaan hoidossa ilman yhtäkään riitaa. Pojat vain seisoivat Nalle pää Bobin olalla jonkin aikaa ja välit olivat sillä selvät.

Bobissa on jotain, mitä lammaskoirauroksessa haluan nähdä. Tällaisia uroksia ei ole osunut eteen monia, mutta kun sellaisen löytää niin sen vain jotenkin tietää: juuri tällainen haluan lammaskoirauroksen olevan. Ihan niin kuin Bobi.